Nykyistä aikakautta on kutsuttu uudeksi ”gilded ageksi”, jota leimaavat kasvava eriarvoisuus ja uudenlainen yritysten vaikutusvalta keskeisiin infrastruktuureihin ja foorumeihin, jotka muokkaavat elämiämme ja demokratioitamme. Tässä yhteydessä suurten teknologiayritysten vallasta on tullut aikaamme määrittävä yhteiskuntatieteellinen ja poliittinen haaste, ja Euroopan unionista (EU) on tullut digitaalisten alustojen ja tekoälyn sääntelyn maailmanlaajuinen keskus. Vuosina 2024–2028 toimiva SEE-TECH-hanke tarjoaa kipeästi kaivattuja analyysejä suurten teknologiayritysten ja EU:n välisistä suhteista läpi koko unionin päätöksentekoprosessin; jäsenvaltioiden agendan muodostuksesta digitaalipolitiikan keskeisten säädösten täytäntöönpanoon. Hankkeessa tutkitaan, miten suuret teknologiayritykset pyrkivät hallitsemaan EU:n uuden sääntelykokonaisuuden laajuutta ja vaikutusta tällä alalla, sekä EU:ssa harjoittamansa edunvalvonnan kautta, että vaikuttamalla EU:n politiikkatoimia jäljitteleviin kolmansiin maihin. Jälkimmäisen näkökulman kautta hanke tarjoaa myös tärkeitä mahdollisuuksia digitaalipolitiikan sääntöjen maailmanlaajuista leviämisen (tai sen puutteen) arvioimiseen.
Vaikka Brysselissä sijaitsevat EU-toimielimet ovat EU:n politiikan tärkeimpiä keskuksia ja jäljittelijöitä, suuri osa agendan muodostamisesta, joka viime kädessä määrittää EU:n sääntöjen lopputuloksen, alkaa pääkaupungeista – erityisesti suurimpien jäsenvaltioiden pääkaupungeista. Politiikan tutkijat ovat yleensä tutkineet tällaista agendan muodostusta – mukaan lukien yritysten lobbauksen rooli asialistan muodostamisessa – vain yhden maan kontekstissa kerrallaan. Vaikka tällainen tutkimus on tärkeää, siihen liittyy vaara, että se valottaa liian vähän tällaisten toimien rajat ylittävää koordinointia, erityisesti yritysten edunvalvonnan osalta. Toisin sanoen on olemassa vaara, että suurten monikansallisten yritysten poliittinen, koordinoitu toimijuus jää taka-alalle. Tällaisten riskien lieventämiseksi SEE-TECH-hankkeessa arvioidaan teknologia-alan edunvalvontaa ja agendan muodostusta suurimmissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa tutkimusasetelmassa, jossa korostetaan tällaisen edunvalvontatyön rajat ylittävää luonnetta. Teemme tutkimusta sekä suurimmissa EU:n jäsenvaltioissa että maissa, joissa suurilla alustayrityksillä on ylikorostunut rooli suhteessa kansantalouteen.
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) käyttöönoton jälkeisenä aikana maailmanlaajuisesti merkittävien digitaalisten alustojen ja muiden teknologiayritysten kiinnostus EU:ta ja sen digitaalipolitiikkaa kohtaan on kasvanut. EU:n kasvavasta roolista globaalissa teknologiasääntelyssä kertoo se, että pelkästään digialan ‘Big Five’-yritysten EU-edunvalvontabudjetit kymmenkertaistuivat vuosina 2013–21 lähes 30 miljoonaan euroon. Ne ovat Alphabet (Google), Amazon, Apple, Meta (Facebook) ja Microsoft. Osa niiden kilpailijoista on kiinalaista alkuperää (esim. Alibaba & Bytedance[Tiktok] ). Yhtiöiden liiketoiminta perustuu digitaaliseen alustaan, jotka ”yhdistää suhteellisen vakiintuneet taloudelliset ja sosiotekniset käytännöt luodakseen uuden välittävän datarikkaan kasaantumisen logiikan” (Langley & Leyshon 2021). Vaikka ainoa eurooppalainen Fortune 500 -teknologiayritys on saksalainen SAP (Bradford 2023), globaalin johtoaseman puute on avannut mahdollisuuksia sille, että EU:n säännöistä tulee yhä enemmän maailmanlaajuisia normeja (Bouza García & Olevart 2023).
2020-luvun vaihteessa suurten teknologiayritysten edunvalvontaponnistelut keskittyivät viimeaikaisiin uraauurtaviin EU-direktiiveihin eli digimarkkinasäädökseen (Digital Markets Act, DMA), digitaalipalvelusäädökseen(Digital Services Act, DSA) ja tekoälysäädökseen (Artificial Intelligence, AI). DMA:ssa asetetaan säännöt suurille verkkoalustoille, DSA:ssa käsitellään algoritmeihin ja datan käsittelyyn liittyviä kysymyksiä ja tekoälylaissa annetaan säännöt tekoälymalleille. Tämän työpaketin tavoitteena on luoda kattava kuva suurten teknologiayritysten Brysselissä käyttämistä edunvalvontastrategioista ja niiden vaikutuksista. Ovatko nämä edunvalvontastrategiat ja -tekniikat noudattaneet Brysselin perinteisiä edunvalvontamuotoja, vai ovatko ne sisältäneet aidosti uusia elementtejä? Ketkä ovat olleet keskeisiä toimijoita ja mekanismeja, ja miten suurten teknologiayritysten nopea kasvu EU:ssa on muokannut laajempaa edunvalvontakenttää Brysselissä?
EU:n digitaalisen teknologian sääntelyä koskevat uudet säädökset ovat keskittäneet merkittävän vallan Euroopan komissiolle, koska keskeisiä säädöksiä sovelletaan kokonaisuudessaan koko EU:ssa. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on kuitenkin edelleen merkittävä rooli uusien sääntöjen täytäntöönpanossa ja valvonnassa. Lisäksi digitaalipolitiikkaa on perinteisesti muokattu myös direktiiveillä (esim. vuonna 2019 annettu tekijänoikeusdirektiivi), joiden täytäntöönpanossa kansallinen liikkumavara on erittäin merkittävä. Nämä kehityssuunnat korostavat kysymystä siitä, miten teknologiapolitiikan muotoilu toimii jäsenvaltioissa, joita Euroopan ulkopuoliset teknologiayritykset käyttävät sillanpääasemina EU-markkinoille – ja millainen rooli yritysten edunvalvonnalla on tässä dynamiikassa? Tässä työpaketissa tutkitaankin teknologiapolitiikan muodostumista ja edunvalvontaa EU:n teknologiasääntöjen täytäntöönpanovaiheissa.
Viime vuosina on käyty vilkasta keskustelua EU-sääntöjen vaikutusvallasta erityisesti digitaaliteknologian ja siihen liittyvien aiheiden sääntelyn maailmanlaajuisena esimerkkinä. Keskustelua on käyty erityisesti “Brussels Effect” -kehikossa (Bradford 2020). Tämän argumentin mukaan globaalin hallinnan ”gridlock” (Hale, Held & Young) on lisännyt ensimmäisten toimijoiden merkitystä uusien ilmiöiden, kuten tietosuojan ja digitaalisten alustojen, sääntelyssä. Usein EU on ollut tällainen edelläkävijä luoden suuryrityksille kannustimia EU:n sisämarkkinoita varten suunnittelemiensa raportointijärjestelmien maailmanlaajuiseen käyttöönottoon. Lisäksi on väitetty, että EU:ssa luodut mallit tarjoavat kolmansille maille helpon tavan laatia nopeasti uutta kansallista lainsäädäntöä uusille sääntelyaloille, ja että suurilla yrityksillä on kannustimia lobata EU:n mallin mukaisia sääntöjä kolmansissa maissa. “Brussels effect” on havaittu erityisesti tietosuojan alalla, mutta sen sovellettavuudesta, totuudellisuudesta ja täsmällisestä toiminnasta muilla politiikkalohkoilla on vain vähän empiiristä tutkimusta. Tämän vuoksi tässä työpaketissa tehdään uusia avauksia tämän vähän tutkitun alan käsittelyyn huolellisesti valituissa maissa tehtyjen maakohtaisten tapaustutkimusten avulla.
Elämme aikakautta, jota muovaavat digitaalisten alustojen ja tekoälyn kasvava merkitys sekä teknologioiden, niiden sääntelyn ja näitä ilmiöitä ympäröivien yritysten edunvalvonnan nopea, maailmanlaajuinen leviäminen. Nämä dynamiikat edellyttävät uudenlaista käsitteellistämistä suurten alustayritysten yhteiskunnallisista ja poliittisista rooleista sekä EU:n globaalista roolista. SEE-TECH-hankkeessa kehitetään uusia teoreettisia lähestymistapoja, joiden avulla voidaan ymmärtää näitä suuria muutoksia, joilla on merkittävä vaikutus kaikkiin ihmisiin niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin.